Loma tuli ja meni, ja töiden määrä sen jälkeen yllätti. Kuitenkin presidentinvaalit lähestyvät jopa nopeammin, kuin wanhojen tanssit ja tekemättömien töiden deadlinet. Varsinainen äänestyspäivä on nimittäin jo ensi sunnuntaina. Silloin valitaan Suomen tasavallalle jo 11. presidentti, mikäli Halosta ei valita uudelleen. Lienee aika vilkaista ehdokkaitten esiintymistä mediassa.

Hiljattain luin jostakin pääkaupunkiseudun sanomalehdestä, että presidenttiehdokkaista Niinistö on eniten työväen presidentti, sillä hän on tehnyt kesätöitä varastossa. Aluksi perustelu kuulosti tavallaan uskottavalta, jos kerran muut eivät ruumiilliseen työhön ole saaneet kosketusta. Kuitenkin politiikassa varmasti nykyiset yhteydet työmarkkinajärjestöihin ja kansanläheisen sosiaalipolitiikan ajo ovat menneitä työkokemuksia tärkeämpiä. Tässä suhteessa Niinistö ei oikein voi mielestäni seistä sloganinsa takana.

Eilinen vaalipaneeli YLE:n ykkösellä oli Niinistöltä surkea suoritus. Sauli “Vastakkainasettelun aika on ohi” Niinistö puhui pitkät ja epäselvät puheenvuorot joka väliin, vastustaen kaikkia muita ja torjuen kaiken kritiikin. Työtä riitti siis tässäkin, ja jälleen Niinistö osoitti, ettei ole seurannut Suomen politiikka juuri yhtään, esimerkiksi lausunnoillaan turvallisuuspolitiikasta. Koko kansan presidentti Tarja Halonen mutisi Suomen kansan perinteiseen tapaan aina itsekseen, kun joku esitti kritiikkiä hänen mielipiteistään. Jo edellisessä MTV3:n puolella näytetyssä paneelikeskustelussa oli Vihreä Tuuli vienyt mennessään Vanhasen silmälasit. Lisäksi “Matti” -kylteistään tunnettu ehdokas on vaarassa joutua sekoitetuksi uuden Matti -elokuvan päähenkilöön.

Timo Soinin suurin huolenaihe tuntui eilen olevan se, että ruotsin kieltä osaavat pääsevät helpommin opiskelemaan. Hyvä syy äänestää. Hautalan puheissa oli järkeä, mutta jutut tuntuivat enenmmänkin haaveilulta kuin todellisilta suunnitelmilta. Arto Lahti oli tapansa mukaan Sitoutumaton koko keskusteluun, antoi vain muutamia välikommentteja, jotka kieltämättä olivat melko asiallisia, ja rehellisiä.

Ei uskoisi, mutta tämän vaalipaneelin perusteella äänestäisin kyllä ehdokkaita, jotka edustavat puoluieta jotka eivät muuten tulisi mieleenkään. Bjarne Kallis ja Henrik Lax olivat keskustelun selvästi rauhallisimmat ja vakuuttavimmat, ja antoivat sivistyneen ja valveutuneen kuvan itsestään.

Odotettu joululoma, jonka ansiosta kaikki lukiolaisen uskaltavat skipata tehtäviä ja läksyjä, ja jonka aikan jokainen toisen vuoden opiskelija unohtaa wanhojentanssikuviot, on vihdoin alkamassa. Viimeinen koulupäivä on juuri ohi, ja huomenna vielä joulukirkko/ateistien tai muuten-vaan -tyyppien hilpeän keskitalvinen tapaaminen jolla ei ehdottomasti ole mitään tekemistä minkään kanssa koululla ja sitten se on tältä lukukaudelta ohi. Hyvitelläkseni joulukalenterin (suosittelen: lehden joulukalenteri) puuttumista blogistani, päätin julkaista Martti Servo & Napander -bändin ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetun viikkokalenterin. Kalenteri on auditiivinen, eli jokaiselle viikonpäivälle olen valinnut sen tunnelmaan sopivat kuunneltavat Napanderipiisit. Olkaapa hyvä:

• Maanantai: Tunnelma on usein apea, kiireinen ja kyllästynyt. Elämän sävel kertoo hyvin näistä tunnoista, Mikä on kun ei taidot riitä? taas osoittaa, ettet ole ainoa, ja loppupiristykseksi Ufo tarjosi Kaakaon.
• Tiistai: Viikon toinen päivä on leppoisampi versio maanantaista, ja optimistiseen tunnelmaan sopii Hoidin itseni kuntoon ja kevyttä viihdettä tarjoaa Aina löytyy joku.
• Keskiviikko: Pieneksi lauantaiksikin kutsuttu päivä keskellä viikkoa on mainio päivä kevyille juhlintakappaleille kuten Sydämen amiraali tai Nuori ja vapaa.
• Torstai: Tässä päivässä on eniten työn iloa tulevan viikonlopun takia, ja siksi siihen sopii esimerksi rekkakuskibiisi Katse penkkaan päin. Illan rauhallisissa tunnelmissa voi vaikka olla ylpeä isänmaastaan ja soittaa Vahva näyttö tai Maailman sinisin taivas -biisin.
• Perjantai: …On tärkeä päivä, ja siihen sopii päivän aiheen mukaan nimetty Viikonloppu sekä bailubiisit Tuntuuko tutulta ja loppuillan versio Kai tarjota mä saan. Mielipiteestä riippuen Tillintallin sopii joko perjantaihin tai lauantaihin.
• Lauantai: Viikon mukavimman päivän aloitukseksi voi kuunnella Maapallo radallaan ja viikkorytmistä riippuen loppupäivään kuuluu joko Tillintallin tai suomalaiskansalliset Sauna ja Onko saunassa puita.
• Sunnuntai: Rauhalliseen ja hitaaseen sunnutaihin kuuluu itseäpohdiskeleva Kuka siellä? ja mystinen Marttyyrin aika.

Kalenterin käyttöä suositellaan eriasteisen masennuksen parantamiseen sekä elinvoiman ja huumorintajun ylläpitoon. Martti Servon vuosikalenteri tulossa myöhemmin, ensi vuoden puolella todennäköisesti.

Sunnuntai, se on kieroutuneella tavalla maanatain vastakohta ja klooni. Aika kiero otsikkokin tuli.

Sunnutaina on vain liikaa aikaa, mutta ei ehdi tehdä mitään. Sunnuntaina tulee mieleen, että huomenna on maanantai. Kaikki muu liikkuu ympärillä ja mikään ei liiku. Sunnuntaina on ilta. Sunnuntaina kirjoittaa kaikkien ihmisten nähtäväksi jotain aivan liian outoa. Urg.

Eilen illalla pokeria pelaamassa tuli mieleen sunnuntain kaltainen vääristynyt juttu. On kivaa osata Texas Hold ‘emin säännöt, mutta toisaalta on ärsyttävää tietää, että osaa ne vain, koska se sattuu olemaan muodissa. Kieroutunut juttu siinä on se, että ärsyttää mennä valtavirran mukana todennäköisesti siksi että valtavirta ajatus on sellainen. Teennäistä ja typerää, mutta tavallaan hauskaa, kuten pokeri.

Myös bussit olivat kieroutuneita eilen. Mennessä edessä olevan penkin istuinosa pongahti irti pienestä potkusta, ikäänkuin se ei olisikaan ollut kiinni. Kaikki lukion psykologian kolmoskurssilta tutut skeemat buusipenkeistä pongahtivat samalla irti. Sitten lähtiessä olin myöhästyä päättäriltä lähtevästä bussista, mutta juoksin oikoreittiä ja sain bussin kiinni. Kaverit eivät ehtineet. Eihän näin voi käydä, että minä ehdin ja muut eivät. Ole siinä sitten iloinen kun ehdit. Se olikin jo sunnuntain puolella.

Tämän jälkeen ei enää tule näitä pelottavia sunnuntaipostauksia.

Lex Karpelan läpimenon jälkeen on sananvapausasioita tullut seurattua entistä tarkemmin. Tämä vaikuttaa myös yleiseltä linjalta blogosfäärissä, kuten myös politiikan seuraamisen lisääntyminen. Tästä tuoreimpana esimerkkinä uusi uljas poliittinen ryhmäblogi vahtikoira.

Tämän loppuviikon kuumimpia sananvapauteen ja avoimuuteen liittyviä puheenaiheita ovat varmasti paperijalkapuuehdotus, eli lakiehdotus, jossa tekijänoikeuslakia rikkoneet joutuisivat itse julkaisemaan lehdessä ilmoituksen rikoksestaan, Yhdysvaltian Patriot Actin vastainen julistus kidutuksen kieltämisestä sekä Orhan Pamukin oikeudenkäynti. Orhan Pamuk syytti Turkin hallitusta viime vuosisadan alussa tapahtuneesta armenialaisten kansanmurhasta, jonka Turkin hallitus yhä kieltää kokonaan.

Kotimaamme oma avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta käsittelevä skandaali on Veikkausliigan lahjontaskandaali, joka kiihdyttää jo tunteita alan harrastajien piirissä. Touhu alkaa hyvää vauhtia saada farssin piirteitä, kun jo valmiiksi surkea liiga joutuu vuoroin salaperäisten kiinalaisten liikemiehien sabotoimaksi ja vuoroin taas kotimaisten veikkauslahjojien. Tässä pelissä ei rehellisyydellä menestytä, ja siksi liigan logo ja slogan, jotka suorastaan pyysivät ivaa, saivat pientä kasittelyä. Kuva on vapaaseen jakoon, mikäli kiinnostaa.

Opettaja kävelee huolettoman oloisena käytävällä kengät kopisten. Lähestyn opettajaa askel askeleelta, ja muistan yhä paremmin sen tutkielman jonka tekemiseen aikaa kului runsaat viisitoista minuuttia, välitunnilla kun deadline oli mennyt kolme päivää sitten.Tutkielma palautettiin hetkellä jolloin opettaja ei varmasti ollut opettajainhuoneessa. Eikai se nyt niin tärkeä ollut. Olen vain metrin päässä opettajasta, ja hyvin lähellä ohittamista ja pakoon pääsyä. Juuri kriittisellä ohi vilahduksen hetkellä opettaja kuin sattumlta kääntää päänsä ja katsoo silmiin. Nielaisen ja pakotan mätää banaania muistuttavan hymyn kasvoille.

Niin. Puoli sivua tekstiä ruttuisella paperilla, ja alla punaisella “ALA-ARVOISTA” ja opettajan nimikirjaimet, “AH”. Tutkielma. Eikä niitä edes ollut tekemättä. Mutta nyt on, sillä opettaja antoi kasan esitelmäaiheita jotka pitää tehdä. Uudestaan.

Tuttu tunne tuli tänään eteen, kun sain takaisin historian tutkielman. Arvosteluko? No, sutattu 6 ja uusi 5. Ja perässä teksti: “Tämä ei ole lukiolaisen työtä.” Aivan, se oli lapsityövoimalla teetetty Aasiassa, perhana. Mistäköhän tuo arvasi?

Ehkä vikaa oli tällä(kin) kertaa myös tekijässä. Voi ehkä odottaa, että jos tekee koulun juhlan aikana tutkielman, joka on noin 1/8 muiden vastaavista ja palauttaa sen arvosteltavaksi koulun rehtorille, ei hyvää seuraa. Uusi, ehompi kahdeksansivuinen versio on todellakin jo lukiolaisellekin työtä. Työtä. Työtä. Työtä.

Tiistai on aivan kuin toinen maanantai. Pitkä koulupäivä. Tänään on Suomenruotsin Kuningaskunnan kansallinen juhlapäivä, Lyyssiä-daagen, usein myös “luushia-päiväksi” kutsuttu. Ei se mitään.

Tiistain uutuuksia tässä blogissa on Kalevinator, joka arpoo joka sivulatauksella uuden kalevismin lukijoiden iloksi. Pasteta vapaasti elämänohje vaikka blogisi taglineksi. Kalevinatorin innoittajana toimi eilen illalla VinkuraWiki ja The Kalevi Projekt, suuren fyysikon ja opettajan aktiiviset kannattajat. Kalevinatorin ja linkkien korjaukset tulee joskus myöhemmin.

Ensimmäinen postaus koulusta, muuten.

Ensimmäinen maanantaipostaus. Nukuin viimeyön sunnuntai-maanatai -yöksi poikkeuksellisen hyvin. Mutta koska kaikkia kiinnostaa, voin kertoa lisää tylsää maanantaikamaa: Blogi alkaa vihdoinkin toimia, nyt mm. sivut, kommentit, postaukset ja menut toimivat kaikki siedettävästi. Samassa sarjassa jatkan, ja kerron, että koeviikon saldo julkaistiin vasta tänään: 6-10-. Siis läpi saksasta.

Vielä lisää maanantaikamaa. Löysin nimittäin aika freesin blogi-idean, joka tosin on jo vanhentunut vissiin yli viikon: Suuri Naisdekkari on blogille poikkeuksellista fiktiivistä kerrontaa, eli reaaliajassa (kuka tietää?) julkaistava romaani. Kaunis idea, eikä toteutuskaan tapa. I like.

Tänään oli koululla jotain TKK:n fukseja esittelemässä oppilaitostaan. Täytyy sanoa, että eipä ole persoonnallisempaa oppilaitosta siinä mielessä, että kaverit oli jo muutaman kuukauden opiskelun jälkeen täysin teekkaroituneita: Puhui vähän mutisten, arvosteli tiettyjä linjoja ja oppilaitoksia ja välissä heittivät sovinistista tai muuten vaan esimerkiksi lyhyen matskun lukijoita arvostelevaa läppää. Ihan hauskaa siis tavallaan. Menin tilaisuuteen puoliksi välttääkseni lakitiedon tunnin, mutta eipä erityisemmin herättänyt innostusta tou tilaisuus. TKK:lta ei ainakaa tule hyviä puhujia.

Lyhyen mutta pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen on Fabulan pitäjä avannut muutamien muiden kanssa Suomen politiikkaan liittyvän bloginsa, Vahtikoiran. Blogin on tarkoitus olla poliittisesti riippumaton ja kansankielinen, jotta kansalaisten kiinnostus politiikkaan nousisi. Vahtikoira sisältää jo nyt oivaltavia ominaisuuksia, jotka tarjoilevat hyödyllistä tietoa suomalaisesta politiikasta ja sen henkilöistä. Toivon suuresti, että sivusto onnistuu ensinnäkin herättämään poliittista keskustelua ja toiseksi painostamaan eduskunnan sivut selkiytymään. Sivusto avattiin hohdokkaasti Itsenäisyyspäivänä, ja toivotankin kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista Itsenäisyyspäivää!

Presidentinvaalien ehdokkaista demarien istuva presidentti Tarja Halonen on saanut ehkä eniten julkisuutta, ainakin tv:n puolella. Ensin oli Conan O’ Brianin antama kannatus, sitten poliittisia kiistoja kuten viimepäivien taistelu kriisinhallintalaista. Tänään Halonen teki toisen esiintymisensä kotimaisessa tv-ohjelmassa, tällä kertaa Uutisvuodossa. Paikalla ei tällä kertaa ollut muita ehdokkaita. Kovan vastuksen Haloselle antoi kuitenkin Jari Tervo, joka jo ensimmäisen tehtävän kuvamateriaalista, jossa panssarivaunu hyökkäsi sotilaita kohti, kommentoi: “Se on Tarja Halonen keskustelemassa rakentavasti perustuslakivaliokunnan kanssa.” Siihen Halonen vastasi: “Vai oisko toisinpäin?” Tervo ei hämääntynyt: “Pakko olla Halonen, kun se on tollanen tankki”. Vähän meinas hymyilyttää.

Kaikenkaikkiaan Halonen suoriutui melko hyvin, ei mennyt pelkälle huumorilinjalle, mutta ei myöskään ollut (kovin) tylsä. Halonen ehdotti, että Tasavallan presidentin valtaoikeuksiin nostettaisiin päättäminen omasta pukeutumisesta. Senhän päättää nykyään maatalousministeriö, mikä selittää vaatetusta ainakin osittain.